Viimeiset pari viikkoa on ollut seksi mielessä tosi tiuhaan. Ensin luulin, että kyse on vaan kuukautisia edeltävästä hormonimyrskystä, mutta se vain jatkuu ja jatkuu. Onneksi on ollut peuhausseuraa tarjolla sunnuntaipäivien varalle, mutta eipä se riitä kun pitäis joka päivä saada. Ei ole varmaan päivää mennyt ettenkö olisi tuottanut itselleni iloa, lähinnä tietokoneen ääressä nettipornon avulla. Etenkin tämä klippi on ollut monen session innoittajana. Vähän tönkömpikin perusporno välttää, mutta tykkään enemmän näistä vähemmän graafisista ja vähemmän näytellyistä pätkistä. Lesboseksi, kuten viime kirjoituksessa mainitsinkin, kiihottaa kunhan siinä on vähän tunnetta mukana. Hetero- ja homoseksi taas toimii vähän kliinisempänäkin, koska se akti itsessään on näyttävämpää. Pillunnuoleminen ja siihen liittyvät tekniset yksityiskohdat ei kauheasti kiihota, vaikka ne opettavaisia voikin olla (paitsi että suuressa osassa heteropornoa toiminta näyttää melko vastenmieliseltä riuhtomiselta). Nettiporno on itsensä hyväilyssä ihan kiva apuväline, mutta liiallisesti käytettynä se vähän köyhdyttää omia fantasioita ja tekee masturbaatiostakin liian suorittavaa eikä niin palkitsevaa. Lähinnä käytänkin pornon kanssa masturbointia nopeana rauhoittumiskeinona nukkumaanmennessä.

Apuvälineenä minulla on aika vanha, halpa, huono ja kova päristin eli ihan perusvibraattori. Käytän sitä ulkoisesti häpyä hieromalla, en ikinä sisäisesti. Aika takuuorgasmit sillä saa jos on vähänkään kiihotusta. Huono puoli on pattereiden jatkuva vaihtaminen. Joskus on täytynyt vaihtaa moneenkin otteeseen päivän mittaan. Varsinkin viime aikoina kun olen ollut sairaana muutamana päivänä ja viettänyt paljon aikaa kotona itsekseni lepäillen, seksuaalifantasioille on ollut tilaa päässä. Joutenolo ruokkii näköjään paitsi luovuutta, myös erotiikkaa. Jossain vaiheessa vois tietty suunnata energian vähän produktiivisempiinkin asioihin.

Olen nuorempana luullut olevani lesbo. Ehkä osittain senkin takia, että koin parikymppisenä feministisen heräämisen, miehet olivat minusta rasittavia ja lesbous tuntui jotenkin hohdokkaalta elämäntyyliltä. Tytöt ovat aina tuntuneet fyysisesti kiehtovilta, ja on minulla ollut hyvin kiihkeitäkin ystävyyssuhteita naisten kanssa. Paria vahvempaa ihastusta lukuunottamatta en ole kuitenkaan koskaan ajatellut varsinaista parisuhdetta naisen kanssa.

Seksiä olen harrastanut ainoastaan parin ystävättäreni kanssa uteliaisuudesta, enkä heidänkään kanssa kovinkaan monipuolisesti tai selvinpäin. Eivät antaneet minun nuolla, vaikka olisin halunnut. En tiedä lähtisinkö tässä vaiheessa naisen matkaan vaikka sellainen tilanne tulisi eteen. En osaa kuvitella myöskään rakastuvani naiseen samalla tavalla kuin mieheen.

Silti minulla on hyvin perinteisen heteromiehen mieltymykset. Minusta on kiva katsella naisen vartaloa, varsinkin rehevämpää sellaista. Nainen voi herättää minussa hyvin voimakastakin halua. Kauniiden rintojen katseluun ei voi koskaan kyllästyä. Naiset ovat keskimäärin parempia suutelemaan kuin miehet. Naiset ovat kiehtovia, kauniita ja salaperäisiä, mutta silti jotenkin liian tuttuja ja hauraita. Seksuaalisuuteni kaipaa vastapariksi omistavia otteita ja määrätietoisuutta, mitä useimmat miehet osaavat tarjota. Haluan tuntea itseni pehmeäksi ja viehkeäksi toisen sylissä. Ehkä vähän butchimpi nainen osaisi käsitellä minua. Ulkoisesti kuitenkin naiselliset naiset kiihottavat kaikista eniten. Kiihottavinta on tietysti, jos nainen on lihaksikas ja raju, mutta kaunis ja muodokas perinteisen naisellisella tavalla.

Luulen kuitenkin että tällä hetkellä kannattaa tyytyä tähän heteroelämään. Välillä tuntuu että senkin kanssa on vaikea saada pää pysymään kasassa.

Viime viikonloppuna oli paska fiilis. Olo oli masentunut ja turhautunut. Pienessä krapulassa otin jälleen onkeeni Urheilijanuorukaisen kyläkutsusta. Tällä kertaa maltettiin jopa melkein tunti jutella ennen kuin hypättiin sänkyyn. En tiedä johtuiko viikonlopun yleisistä fiiliksistä vai kuukautiskierron vaiheesta, mutta panetti aivan perkeleesti ja olo oli todella pervo.

Maltettiin kuitenkin aika pitkään esileikkiä. Ensimmäistä kertaa puhuttiin myös rivoja seksin aikana. Tyyliin "mä haluan tunkeutua sun sisään ja tuntea sun märän pillun" eli vähän Jallu-meininkiä. En muista olenko koskaan käynyt niin kuumana, halusin lykätä yhdyntää ja nauttia esileikeistä mutta melkein väkisin lantio lähti survomaan itseään munan ympärille koska himo oli niin tajunnanräjäyttävää. Aloiteltiin kuitenkin timanttisella suuseksisessiolla. En ole koskaan suhtautunut suuseksin antamiseen vastentahtoisesti, mutta tällä kertaa se tuotti mulle älyttömän suurta nautintoa, vähän niinkuin syöminen todella nälkäisenä. Imeskelin palleja pitkään ja hartaasti ja leikittelin itse kalulla ihan kuin en olisi koskaan kyseistä elintä nähnyt. Melkein olisin voinut niellä koko värkin kurkusta alas. Pureskelin taipeita ja ihanan mehukkaita reisilihaksia ja kuolasin ympäriinsä. Saadessani suuseksiä taisin vähän satuttaakin seksikumppania koska nautin niin paljon. Yhdynnän aikana melkein unohtui koko seksikumppani ja kaikki oli vain kiimaa ja sumua joka ympäröi minua ja liimasi ihoni kiinni toisen ihoon. Tätä kesti pari tuntia, välihuilien jälkeen jatkettiin uudestaan, välillä keittiönkin puolella. Sitten lähdin kotiin melkein saman tien, oli jotenkin helpottunut mutta vähän hämmentynytkin olo.

Ennen en ole harrastanut tällaisia kahdenkeskisiä hyötysuhteita. Seksi on ollut mulle joko täysin anonyymiä ja kertaluonteista tai sitten intiimiä ja tunteidentäyteistä. Tämä ei ole oikein kumpaakaan. Seksikumppani on tuttu ja mukava ihminen, jota kohtaan minulla ei kuitenkaan ole mitään erityisiä tunteita. Kertaakaan viimeisen vuoden aikana eli eron jälkeen en ole suudellut tai harrastanut seksiä ihmisen kanssa, jota kohtaan minulla on tunteita (ainoa mies, johon olen ollut ihastunut, ei ymmärtänyt antaa). Muistan kyllä miltä tuntuu rakastella tunteiden kanssa, sitä ei voi olla huomaamatta. Se ei ole välttämättä fyysisesti "parempaa" seksiä, mutta tuntuu syvälle (psykofyysisessä mielessä) asti hyvältä. Jotenkin luulin, että kun harrastaa monta kertaa seksiä jonkun kanssa, tunteita alkaa pikku hiljaa syntymään melkein itsestään. Ei tässä tapauksessa. Tai sitten me ollaan jotenkin turrutettu se osa meidän välisestämme kanssakäymisestä. Keskustelutkin ovat aina hyvin yleisellä tasolla eivätkä sisällä minkäänlaisia tunneilmaisuja. Itse asiassa tosi pinnallista touhuahan tämä on. Hyi, kuulostaa ihan psykopaattitouhulta. Voikohan tästä olla vahinkoa psyykelle? En ole enää yhtään varma omasta henkisestä tasapainostani. Vai onko turha miettiä asiaa niin pitkälle? Seksi on kuitenkin perustarve ja minulla kyseinen tarve sattui olemaan tällä kertaa todella voimakas, pitääkö sitä hävetä sen takia että on nainen?

Herra Agentti on poissa pelistä. En ole kuullut hänestä mitään enkä onneksi nähnyt vilaustakaan sen yhden öisen tekstiviestin jälkeen. Siitä on nyt useita viikkoja. Olo on oikeastaan helpottunut, koska en kaipaa elämääni juuri nyt hankalia ihmisiä. Ihastuskin on onneksi pikku hiljaa himmennyt. Saa nähdä miten käy jos satun häneen törmäämään otollisessa tilanteessa, tällä hetkellä tuntuu että hänen käytöksensä (himmailu, pihtailu, tavoittamattomuus) helpottaa ihastuksen laantumista siitäkin huolimatta että hän kaikilla tavoilla herätti minussa kaipuun vähän monitasoisempaa seuraa kohtaan.

Hieman taustaa mies"tyypeistä". Olen itse akateemisesti koulutettu ja älykkäänäkin pidetty ihminen. Minulla on yksi traumaattinen kokemus akateemisesta ja yliälyllisestä mieshestä, joka harrasti lievää aivopesua ja manipulaatiota itse tärkeäksi kokemiensa asioiden suhteen. Sen jälkeen karsastin pitkään ylikorostuneen älyllisiä miehiä, ja karsastan edelleenkin tietynlaista elitismiä, arroganssia ja peräänantamattomuutta joka akateemisuuteen usein liittyy ja jota tunnistan joskus myös itsessäni. Herra Agentin kanssa ehkä jopa taannuin hieman 20-vuotiaan minäni tasolle, koska lähdin mukaan hänen itsekorostavaan älyllisyyteensä ja huomasin että yritin kovasti päästä hänen tasolleen ja diggailla samoja asioita kuin hän. Kärsin siis hänen seurassaan huonosta älyllisestä itsetunnosta, lähinnä siksi että hän oli verbaalisesti taitavampi kuin minä. Tällainen asetelma saattaa asettaa vähän epärealistisen lähtökohdan ihastukselle, joka ei siis selkeästi ollut pelkästään, jos ollenkaan, fyysistä.

Ex-avopuolisoni kanssa asetelma taas oli tavallaan toisinpäin. Hän ei ollut yhtä koulutettu kuin minä, ja koki monesti jäävänsä väittelyissä alakynteen jos puheenaiheet liippasivat politiikkaa tai kulttuuria. Minä taas itsepäisenä toisinaan nautin välillä vähän liikaakin tilanteesta, varsinkin humalassa, mutta pyrin kyllä varsinkin suhteen vakiinnuttua aktiivisesti välttämään toisen "nolaamista". Ns. sydämen sivistystä ja tilanneälykkyyttä hänellä oli monissa asioissa enemmän kuin minulla. Itse en siis koe akateemista sivistystä millään lailla oleellisena parisuhteessa, kunhan yhteisiä mielenkiinnon aiheita on kuitenkin olemassa ja kummallakin riittää arvostusta niin toista kuin itseäänkin kohtaan. Minusta on myös hienoa, jos pariskunnan eri osapuolet tulevat vähän eri taustoista ja antavat toisilleen tilaa päteä omalla sarallaan ja pystyvät katsomaan toista joissain asioissa ylöspäin.

Joulun alla kävin treffeillä Mr. Nice Guyn kanssa. Hän on ystäväni ystävän kaveripiiristä ja meidän treffimme juonittiin täysin näiden ystävien eli cupidojen toimesta. Sain onneksi ensin tavata tyypin ohimennen eräissä bileissä, jonka jälkeen kummatkin annoimme hyväksynnän tapaamiselle. Kävimme lyhyillä ja melko virallisilla treffeillä, juttelimme pari tuntia niitä näitä jonka jälkeen ei ollut mitään puhetta jatkosta, sovimme vain että "törmäillään". Sitten lomat lykkäsivät päälle ja jätin asian hautumaan rauhassa. Pyysin ystävääni selvittämään kiertoteitse, onko miehellä kiinnostusta tavata minua ja odotan juoruja sieltä päästä. Hän vaikutti erittäin miellyttävältä ja melko normaalilta tapaukselta (ainakin edelliseen verrattuna), aika lailla omantyyliseltä kaikin puolin muutenkin. Odotan siis mielenkiinnolla tuleeko toisia treffejä, mutta tällä hetkellä en aio tyrkyttää itseäni vaan odotan tilanteen kehittymistä rauhassa.

Treffien jälkeen on tielleni osunut hieman oheistoimintaakin. Olin uuden vuoden reissulla ulkomailla sekalaisen (sinkku)kaveriporukan kanssa, ja niinhän siinä kävi että hyödynsin mukavaa humalatilaa ja läheisyydenkaipuuta erään vanhan tutun kanssa. Yhdyntäasteelle ei ihan päästy koska meidät yllätettiin itse teosta, mutta kaikinpuolin mukavaa kiehnäystä ja vähän suuseksiä sain osakseni (enkä ollut itse täysin passiivinen aloitteiden suhteen). Tämä äärettömän sydämellinen ja sivistynyt Amatsumies on oikeastaan aina viehättänyt minua ihmisenä, oikeastaan ensimmäisiä kertoja olemme kummatkin olleet sinkkuna yhdessä liikenteessä joten tilanne ei ollut mitenkään ennalta-arvaamaton. Itselläni ei ole häntä kohtaan erityisiä parisuhdeaikomuksia, liittyen siihen että tunnen hänet ja hänen elämäntyylinsä poikkeaa täysin omastani mm. asenteissa perheen perustamista kohtaan. Toivon myös, että hän ei odota suhteemme etenevän, sen tyyppistä aloitetta kumpikaan ei ole tehnyt ja käyttäytymisemme tämän kiehnäysyön jälkeen jatkui melko normaalina. Asia täytyy ehkä selventää jos jotain lähentymistä jatkossa vielä tapahtuu. Kunhan kummallakin on samat odotukset, tällainen kavereiden hyödyntäminen läheisyyden kaipuuseen on mielestäni täysin sallittua sinkkutilanteessa.

Urheilijanuorukaista olen vielä vähän lämmitellyt sivussa. Tapailtuamme kesän kävimme keskustelun aiheesta 'suhteemme jatko' ja päädyimme siihen että seurusteluun emme ole valmiita, erityistä tarvetta ei ole erotakaan mutta järkevää olisi olla pitämättä yhteyttä jonkun aikaa. Tapaillessani Herra Agenttia tein Urheilijanuorukaiselle selväksi tilanteen enkä samaan aikaan tapaillut häntä. Jonkin verran lähestymistä tuli säännöllisin väliajoin hänen taholtaan, joten kun tilanne Agentin kanssa ei edennyt, suostuin tapaamaan ja sen jälkeen olemme pari kertaa nähneet lähinnä seksin merkeissä.

Urheilijanuorukainen on kaikin puolin hyväkäytöksinen, mukava, aktiivinen ja fiksu mies, josta varmasti anopit ympäri maan olisivat innoissaan. Jostain syystä kuitenkin emme ole löytäneet yhteistä kanavaa henkisellä tasolla. Tarkoitan siis sitä kaikkea muuta kuin fyysistä. Jutunjuurta riittää, mutta vuorovaikutus on pysynyt jokseenkin pinnallisella tasolla. Koska fyysinen yhteys on melko voimakas, olisin odottanut että jossain vaiheessa tulisi edes jonkinlaisia ihastuksen tunteita, mutta kun ei niin ei. En ole täysin poissulkenut tätä ovea, mutta tällä hetkellä meidän suhteemme on ei-platoninen kaverisuhde. Me siis katsomme elokuvia, naimme, teemme ruokaa yhdessä, naimme ja niin edelleen. Tässä vaiheessa, kun tilanne Mr. Nice Guyn kanssa on vielä epäselvä, en tietenkään aio harrastaa näitä aktiviteetteja Urheilijanuorukaisen kanssa. Mutta voi miten sääli, että meidän suhteemme ei ole edennyt! Tämän miehen kanssa tunnen itseni todella naiselliseksi, hän on vahva ja kyvykäs ja seikkailunhaluinen. Aiemmin jostain syystä vastavuorottomaksi jäänyt suuseksiosastokin lisättiin repertuaariin toisen kierroksen aikana.

Suuseksistä pitikin vielä tallentaa ajatuksia. Miehet suhtautuvat siihen todella eri tavoin. Ex-avokkini teki sitä toisinaan, alkuvaiheessa tietenkin vähän innokkaammin, mutta halusi mieluummin aina ensin ajella pois karvoitustani, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää. Jotkut ovat valmiita nuolemaan milloin vain ja mitä osastoa vain (kyllä, peräaukkokin on hyvin herkkä alue). Amatsumies osoitti humalatilasta huolimatta kiitettävää aktiivisuutta ja taitoa asiassa, vaikka en itse huomioinut häntä lainkaan tällä osastolla (mikä johtui osittain siitä, että käsikopelolla hänen kalunsa tuntui pelottavan isolta). Urheilijanuorukainen taas tarvitsi monen kuukauden tapailun ennen kuin oma-aloitteisesti siirtyi jälkiruokaosastolle. Itselleni suuseksin vastaanottaminen on miellyttävintä siinä vaiheessa, kun on riittävästi luottamusta ja rentoutta fyysisesti toisen läsnäollessa. Ja puhdas olo. En yleensä kainostele antamispuolta jos tuntuu että se ilahduttaa miestä erityisesti, mutta parhaiten hommassa pystyy irrottelemaan kun on käyty pesulla eikä tarvitse pelätä pöpöjä (nimim. kurkkutulehdus kärsitty). Saunapuhtaana mikään ei ole hauskempaa kuin alaosaston pitkä ja harras käsittely, ja miehen nautinnon näkeminen.

 

Kuten tuhannet ja taas tuhannet muut suomalaiset naiset, elän yksin sinkkuna. Kuten heistä suurin osa, minäkään en ole sinkkuna omasta halustani. Enkä suostu ainakaan myöntämään että olisin erityisen kranttu tai hankala ihminen. Kuitenkin, kun seuraan samassa elämäntilanteessa olevia ystäviäni, iskee pelko perseeseen: olenko minäkin tuollainen, eihän ne koskaan tule löytämään ketään kun ne on noin vaativia?

Miten tähän päädyttiin? Aika tasan vuosi sitten, neljän vuoden yhdessäolon jälkeen, avopuolisoni ilmoitti minulle että rakkautensa minua kohtaan on kuollut ja otti nuoremman (erään ystäväpariskunnan mukaan onneksi ei kuitenkaan kauniimman) tyttöystävän. Tapahtumahetkellä olin siis 30-vuotias, pikku hiljaa löytämässä perheenperustajaa itsessäni ja valmiina ehkä jopa asettumaan aloilleni. Kuinkas muuten, kriisihän siitä seurasi. Vuoden aikana olen siis lähtenyt hapuilemaan eteenpäin sinkkumaailmassa, koittanut piilottaa biologista kelloa tyynyn alle sillä aikaa kun ystäväni sikiävät ja elävät ällöttävän idyllistä, boheemin hulvatonta mutta turvallista perhe-elämää. Onneksi on kuitenkin vielä tässäkin iässä niitä ikikranttuja sinkkukavereita, joilta saa vertaistukea ja biletysseuraa tässä pinnallisessa ja epävarmassa markkinatilanteessa.

Mieskuviot lähtivät pyörimään hitaasti käyntiin viime kevään aikana. Ensin lähdin muutama kuukausi eron jälkeen nettitreffeille. Kaikki meni täysin kirjan mukaan: vaihdoimme pari sähköpostia, mies oli aktiivisen mutta herkän oloinen, haaveili myös perhe-elämästä ja intressit elämässä olivat muutenkin samansuuntaiset kuin minulla. Tapasimme kahvilassa työpäivän jälkeen, petyin hänen ulkomuotoonsa mutta muuten hän vaikutti mukavalta. Itse olin laittanut itseäni hienoksi, hän saapui paikalle tuulitakissa ja rikkinäisissä kengissä. Yritin vakuuttaa itselleni, että en ole pinnallinen, ja lähdimme kahvilan sulkeuduttua kävelylle. Istuimme puistossa juttelemassa, kun entiseni käveli ohi uuden tyttöystävänsä kanssa hilpeästi halaillen. Paniikki, häpeä, onneksi he eivät huomanneet meitä. Tajusin, että tunsin itseni todella luuseriksi Tuulitakkimiehen kanssa. Myönsin itselleni, että niin boheemi en sentään ole että ulkomuodolla ei olisi mitään merkitystä. Jotenkin häpeän tunne ei tuntunut hyvältä lähtökohdalta ihastumiselle. Hän olisi tietysti mielellään tavannut minua uudelleen, mutta onneksi sain sanottua että jotenkin ei tuntunut hyvältä. Se siitä sitten. Päätin, että annan itselleni aikaa selvittää, mitä haen miehessä. Vanhempi työtoverini oli eron aikoihin sanonut, että vuoteen ei kannata lähteä seurustelemaan vakavammin. Siitä ei varmasti tulisi minulle ongelmaa. Olin varma, että en koskaan tule löytämään ketään.

Kesän kynnyksellä osuin erään baarin tanssilattialla Urheilijanuorukaisen syleilyyn. Pussailimme ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Siveydenpuuskassa en suotunut lähtemään luokseen jatkoille vaan esitin jostain syystä vaikeasti tavoiteltavaa. Viestittelin kuitenkin jo parin päivän päästä ja pyysin seuraavana perjantaina kaljalle. Muutaman kaljan jälkeen päädyimme luokseni harrastamaan ihan mukavaa seksiä. Voiteli kivasti itsetuntoa ja Urheilijanuorukainen vaikutti muutenkin miellyttävältä tapaukselta.

Urheilijanuorukaisen kanssa tarina jatkuu edelleen, mutta kerronpa ensin Herra Agentista. Herra Agentin tapasin monen mutkan kautta. Olen käynyt hänen kanssaan treffeillä yli puolen tusinaa kertaa. Eräätkin treffit kestivät arki-iltana yli kuusi tuntia, ja yhteisitä mielenkiinnon aiheita ja henkeviä keskusteluja on riittänyt. Olen Herra Agenttiin edelleen hyvin ihastunut, mutta hänen käytöksensä on ollut perin kummallista. Treffien jälkeen olen aina saanut ihan lämpimän halauksen, mutta en yhtäkään puolihuolimatonta kosketusta, avointa flirttiä saati sitten suudelmaa tai suoraa ehdotusta mihinkään intiimimpään. Tapailtuamme pitkälti toista kuukautta tähän tyyliin, epätoivoni alkoi kasvaa. Tilannetta ei ole lainkaan helpottanut se, että hän on toisinaan kadonnut täysin tutkasta. Viesteihin vastaaminen on kestänyt useita päiviä (kuinka vitun vaikeaa voi olla kirjoittaa yksi tekstiviesti?) ja lähes kaikki aloitteet tapaamiselle alkua lukuunottamatta ovat tulleet minulta. Ei ole ollut kauhean vaikea päätellä, että hän ei ole ollut yhtä ihastunut kuin minä, ellei jopa liian kohtelias kertoakseen ettei pidä minua lainkaan viehättävänä. Koska hienovaraiset vihjeet eivät tuottaneet tulosta, ratkaisin asian niin, että ehdotin suhteen laittamista jäihin koska koin että hän ei ollut ihan samoilla panoksilla mukana touhussa. Hänen vastauksensa oli hieman monitulkintainen, mutta perusviesti oli kuitenkin se, että tunteet eivät hänen päässään ole valitettavasti toistaiseksi päässeet roihahtamaan. Se siitäkin sitten.

Tai sitten ei, koska tästä päästäänkin vasta itse asiaan eli spekulaatioon. Koska olen perusluonteeltani sinnikäs ja kerta kaikkisen vaikuttunut siitä, miten paljon meillä on yhteisiä unelmia, tavoitteita ja ilonaiheita, en ole luovuttanut Herra Agentin suhteen. Fiksumpi olisi kyllä jo heittänyt toivon, mutta jostain syystä en pysty irtautumaan siitä ajatuksesta että tässä saattaisi olla elämäni mies. Kaiken lisäksi vielä tämän kolmisen viikkoa sitten tehdyn loppupäätelmän jälkeen Herra Agentti laittoi eräänä lauantai-yönä valomerkin aikaan minulle viestiä, mistä täysin masokistisen toivoni kipinä sai tietenkin leimahduksen. Viestin sisältö oli nolla (oletko kotona vai liikenteessä?) mutta kertoi ehkä siitä, että a) en ole hänelle täysin yhdentekevä ja/tai b) hän olisi halunnut jutella kanssani jostain ja/tai c) hän on tullut katumapäälle ja haluaa minut takaisin. Vastasin seuraavana päivänä melko neutraalisti mutta ystävällisesti, minkä jälkeen hän on taas painunut maan alle. Tästä on siis kohta viikko, joten epätoivoni on jälleen kasvanut ja olen päätynyt siihen, että tekstiviestin oikea tulkinta olisi lähinnä kohta a). Tai olipa viesti jopa saattanut lähteä vahingossa väärään osoitteeseen.

Tässä siis pähkinänkuoressa tämänhetkinen tilanne. Omituisinta kuviossa se, että tilanne on minulle täysin epätyypillinen. En ole koskaan aiemmin ihastunut päätäpahkaa ilman fyysistä kontaktia, ja olen tähän astisissa kuvioissa ollut tunnepuolella muutenkin se varovaisempi ja pidättyväisempi osapuoli. Pidän seksistä enkä ole suhtautunut sen harrastamiseen tai harrastamatta jättämiseen koskaan kauhean vakavasti, päinvastoin tuntuu että seksin kautta minulle on ollut helpointa muodostaa ihmiseen läheisempi suhde. Siitäkin huolimatta olen tilanteessa, jossa toisaalla on mukava mies, joka pitää minulle mielellään seuraa ja jonka kanssa on mukava pelehtiä mutta johon ei liity sen suurempia tunteita kumminkaan puolin. Toisaalla taas on mies, joka tekee kaikkensa ollakseen vaikeasti tavoiteltava, mutta jota en voi lakata ajattelemasta. Mies, joka ei ole jumalauta voinut edes vähän heruttaa jotta tietäisin onko viehätys häntä kohtaan pelkästään henkistä. Olen alkanut epäillä, että hän on joko impotentti, siveyslupauksen tehnyt guru tai täysin ylimielinen kusipää, jolle ei kelpaa tälläinen perusviehättävä, hieman liian lihaisa mutta notkea ja suhteellisen fiksu nainen.