Herra Agentti on poissa pelistä. En ole kuullut hänestä mitään enkä onneksi nähnyt vilaustakaan sen yhden öisen tekstiviestin jälkeen. Siitä on nyt useita viikkoja. Olo on oikeastaan helpottunut, koska en kaipaa elämääni juuri nyt hankalia ihmisiä. Ihastuskin on onneksi pikku hiljaa himmennyt. Saa nähdä miten käy jos satun häneen törmäämään otollisessa tilanteessa, tällä hetkellä tuntuu että hänen käytöksensä (himmailu, pihtailu, tavoittamattomuus) helpottaa ihastuksen laantumista siitäkin huolimatta että hän kaikilla tavoilla herätti minussa kaipuun vähän monitasoisempaa seuraa kohtaan.

Hieman taustaa mies"tyypeistä". Olen itse akateemisesti koulutettu ja älykkäänäkin pidetty ihminen. Minulla on yksi traumaattinen kokemus akateemisesta ja yliälyllisestä mieshestä, joka harrasti lievää aivopesua ja manipulaatiota itse tärkeäksi kokemiensa asioiden suhteen. Sen jälkeen karsastin pitkään ylikorostuneen älyllisiä miehiä, ja karsastan edelleenkin tietynlaista elitismiä, arroganssia ja peräänantamattomuutta joka akateemisuuteen usein liittyy ja jota tunnistan joskus myös itsessäni. Herra Agentin kanssa ehkä jopa taannuin hieman 20-vuotiaan minäni tasolle, koska lähdin mukaan hänen itsekorostavaan älyllisyyteensä ja huomasin että yritin kovasti päästä hänen tasolleen ja diggailla samoja asioita kuin hän. Kärsin siis hänen seurassaan huonosta älyllisestä itsetunnosta, lähinnä siksi että hän oli verbaalisesti taitavampi kuin minä. Tällainen asetelma saattaa asettaa vähän epärealistisen lähtökohdan ihastukselle, joka ei siis selkeästi ollut pelkästään, jos ollenkaan, fyysistä.

Ex-avopuolisoni kanssa asetelma taas oli tavallaan toisinpäin. Hän ei ollut yhtä koulutettu kuin minä, ja koki monesti jäävänsä väittelyissä alakynteen jos puheenaiheet liippasivat politiikkaa tai kulttuuria. Minä taas itsepäisenä toisinaan nautin välillä vähän liikaakin tilanteesta, varsinkin humalassa, mutta pyrin kyllä varsinkin suhteen vakiinnuttua aktiivisesti välttämään toisen "nolaamista". Ns. sydämen sivistystä ja tilanneälykkyyttä hänellä oli monissa asioissa enemmän kuin minulla. Itse en siis koe akateemista sivistystä millään lailla oleellisena parisuhteessa, kunhan yhteisiä mielenkiinnon aiheita on kuitenkin olemassa ja kummallakin riittää arvostusta niin toista kuin itseäänkin kohtaan. Minusta on myös hienoa, jos pariskunnan eri osapuolet tulevat vähän eri taustoista ja antavat toisilleen tilaa päteä omalla sarallaan ja pystyvät katsomaan toista joissain asioissa ylöspäin.

Joulun alla kävin treffeillä Mr. Nice Guyn kanssa. Hän on ystäväni ystävän kaveripiiristä ja meidän treffimme juonittiin täysin näiden ystävien eli cupidojen toimesta. Sain onneksi ensin tavata tyypin ohimennen eräissä bileissä, jonka jälkeen kummatkin annoimme hyväksynnän tapaamiselle. Kävimme lyhyillä ja melko virallisilla treffeillä, juttelimme pari tuntia niitä näitä jonka jälkeen ei ollut mitään puhetta jatkosta, sovimme vain että "törmäillään". Sitten lomat lykkäsivät päälle ja jätin asian hautumaan rauhassa. Pyysin ystävääni selvittämään kiertoteitse, onko miehellä kiinnostusta tavata minua ja odotan juoruja sieltä päästä. Hän vaikutti erittäin miellyttävältä ja melko normaalilta tapaukselta (ainakin edelliseen verrattuna), aika lailla omantyyliseltä kaikin puolin muutenkin. Odotan siis mielenkiinnolla tuleeko toisia treffejä, mutta tällä hetkellä en aio tyrkyttää itseäni vaan odotan tilanteen kehittymistä rauhassa.

Treffien jälkeen on tielleni osunut hieman oheistoimintaakin. Olin uuden vuoden reissulla ulkomailla sekalaisen (sinkku)kaveriporukan kanssa, ja niinhän siinä kävi että hyödynsin mukavaa humalatilaa ja läheisyydenkaipuuta erään vanhan tutun kanssa. Yhdyntäasteelle ei ihan päästy koska meidät yllätettiin itse teosta, mutta kaikinpuolin mukavaa kiehnäystä ja vähän suuseksiä sain osakseni (enkä ollut itse täysin passiivinen aloitteiden suhteen). Tämä äärettömän sydämellinen ja sivistynyt Amatsumies on oikeastaan aina viehättänyt minua ihmisenä, oikeastaan ensimmäisiä kertoja olemme kummatkin olleet sinkkuna yhdessä liikenteessä joten tilanne ei ollut mitenkään ennalta-arvaamaton. Itselläni ei ole häntä kohtaan erityisiä parisuhdeaikomuksia, liittyen siihen että tunnen hänet ja hänen elämäntyylinsä poikkeaa täysin omastani mm. asenteissa perheen perustamista kohtaan. Toivon myös, että hän ei odota suhteemme etenevän, sen tyyppistä aloitetta kumpikaan ei ole tehnyt ja käyttäytymisemme tämän kiehnäysyön jälkeen jatkui melko normaalina. Asia täytyy ehkä selventää jos jotain lähentymistä jatkossa vielä tapahtuu. Kunhan kummallakin on samat odotukset, tällainen kavereiden hyödyntäminen läheisyyden kaipuuseen on mielestäni täysin sallittua sinkkutilanteessa.

Urheilijanuorukaista olen vielä vähän lämmitellyt sivussa. Tapailtuamme kesän kävimme keskustelun aiheesta 'suhteemme jatko' ja päädyimme siihen että seurusteluun emme ole valmiita, erityistä tarvetta ei ole erotakaan mutta järkevää olisi olla pitämättä yhteyttä jonkun aikaa. Tapaillessani Herra Agenttia tein Urheilijanuorukaiselle selväksi tilanteen enkä samaan aikaan tapaillut häntä. Jonkin verran lähestymistä tuli säännöllisin väliajoin hänen taholtaan, joten kun tilanne Agentin kanssa ei edennyt, suostuin tapaamaan ja sen jälkeen olemme pari kertaa nähneet lähinnä seksin merkeissä.

Urheilijanuorukainen on kaikin puolin hyväkäytöksinen, mukava, aktiivinen ja fiksu mies, josta varmasti anopit ympäri maan olisivat innoissaan. Jostain syystä kuitenkin emme ole löytäneet yhteistä kanavaa henkisellä tasolla. Tarkoitan siis sitä kaikkea muuta kuin fyysistä. Jutunjuurta riittää, mutta vuorovaikutus on pysynyt jokseenkin pinnallisella tasolla. Koska fyysinen yhteys on melko voimakas, olisin odottanut että jossain vaiheessa tulisi edes jonkinlaisia ihastuksen tunteita, mutta kun ei niin ei. En ole täysin poissulkenut tätä ovea, mutta tällä hetkellä meidän suhteemme on ei-platoninen kaverisuhde. Me siis katsomme elokuvia, naimme, teemme ruokaa yhdessä, naimme ja niin edelleen. Tässä vaiheessa, kun tilanne Mr. Nice Guyn kanssa on vielä epäselvä, en tietenkään aio harrastaa näitä aktiviteetteja Urheilijanuorukaisen kanssa. Mutta voi miten sääli, että meidän suhteemme ei ole edennyt! Tämän miehen kanssa tunnen itseni todella naiselliseksi, hän on vahva ja kyvykäs ja seikkailunhaluinen. Aiemmin jostain syystä vastavuorottomaksi jäänyt suuseksiosastokin lisättiin repertuaariin toisen kierroksen aikana.

Suuseksistä pitikin vielä tallentaa ajatuksia. Miehet suhtautuvat siihen todella eri tavoin. Ex-avokkini teki sitä toisinaan, alkuvaiheessa tietenkin vähän innokkaammin, mutta halusi mieluummin aina ensin ajella pois karvoitustani, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää. Jotkut ovat valmiita nuolemaan milloin vain ja mitä osastoa vain (kyllä, peräaukkokin on hyvin herkkä alue). Amatsumies osoitti humalatilasta huolimatta kiitettävää aktiivisuutta ja taitoa asiassa, vaikka en itse huomioinut häntä lainkaan tällä osastolla (mikä johtui osittain siitä, että käsikopelolla hänen kalunsa tuntui pelottavan isolta). Urheilijanuorukainen taas tarvitsi monen kuukauden tapailun ennen kuin oma-aloitteisesti siirtyi jälkiruokaosastolle. Itselleni suuseksin vastaanottaminen on miellyttävintä siinä vaiheessa, kun on riittävästi luottamusta ja rentoutta fyysisesti toisen läsnäollessa. Ja puhdas olo. En yleensä kainostele antamispuolta jos tuntuu että se ilahduttaa miestä erityisesti, mutta parhaiten hommassa pystyy irrottelemaan kun on käyty pesulla eikä tarvitse pelätä pöpöjä (nimim. kurkkutulehdus kärsitty). Saunapuhtaana mikään ei ole hauskempaa kuin alaosaston pitkä ja harras käsittely, ja miehen nautinnon näkeminen.