Olen nuorempana luullut olevani lesbo. Ehkä osittain senkin takia, että koin parikymppisenä feministisen heräämisen, miehet olivat minusta rasittavia ja lesbous tuntui jotenkin hohdokkaalta elämäntyyliltä. Tytöt ovat aina tuntuneet fyysisesti kiehtovilta, ja on minulla ollut hyvin kiihkeitäkin ystävyyssuhteita naisten kanssa. Paria vahvempaa ihastusta lukuunottamatta en ole kuitenkaan koskaan ajatellut varsinaista parisuhdetta naisen kanssa.

Seksiä olen harrastanut ainoastaan parin ystävättäreni kanssa uteliaisuudesta, enkä heidänkään kanssa kovinkaan monipuolisesti tai selvinpäin. Eivät antaneet minun nuolla, vaikka olisin halunnut. En tiedä lähtisinkö tässä vaiheessa naisen matkaan vaikka sellainen tilanne tulisi eteen. En osaa kuvitella myöskään rakastuvani naiseen samalla tavalla kuin mieheen.

Silti minulla on hyvin perinteisen heteromiehen mieltymykset. Minusta on kiva katsella naisen vartaloa, varsinkin rehevämpää sellaista. Nainen voi herättää minussa hyvin voimakastakin halua. Kauniiden rintojen katseluun ei voi koskaan kyllästyä. Naiset ovat keskimäärin parempia suutelemaan kuin miehet. Naiset ovat kiehtovia, kauniita ja salaperäisiä, mutta silti jotenkin liian tuttuja ja hauraita. Seksuaalisuuteni kaipaa vastapariksi omistavia otteita ja määrätietoisuutta, mitä useimmat miehet osaavat tarjota. Haluan tuntea itseni pehmeäksi ja viehkeäksi toisen sylissä. Ehkä vähän butchimpi nainen osaisi käsitellä minua. Ulkoisesti kuitenkin naiselliset naiset kiihottavat kaikista eniten. Kiihottavinta on tietysti, jos nainen on lihaksikas ja raju, mutta kaunis ja muodokas perinteisen naisellisella tavalla.

Luulen kuitenkin että tällä hetkellä kannattaa tyytyä tähän heteroelämään. Välillä tuntuu että senkin kanssa on vaikea saada pää pysymään kasassa.